Hallituksen ja eduskunnan suosiollisilla päätöksillä rykäistiin käyntiin tukijärjestelmiä, joilla tukea on voitu hakea Business Finlandilta ja ELY-keskukselta ja yksinyrittäjille luotiin ikioma pientuki: yksinyrittäjien toimintatuki, kiinteitä kuluja varten.
Kun tietoja rahoituspäätöksistä on tullut julkisuuteen, ne ovat saaneet aikaan hämmennystä, pettymystä ja ihmettelyä. On myönnettävä, että joidenkin kohdalla olen itsekin nostellut kulmakarvoja... Ihmetystä herättää ennen muuta se röyhkeys, jolla jotkut firmat ovat käyttäneet hyväkseen tilannetta, vaikka todellista tarvetta ei kaiketi ole. Osa aikaisemmista voitoista on tarkoituskin käyttää toiminnan kehittämiseen - ilman verovaroin kustannettavaa tukea.
On ollut ihmeellistä huomata, että maamme johdon esittämät vetoomukset esim vuokranantajille (isoja kansainvälisiä sijoitusyhtiöitä) ja pankeille ovat kaikuneet kuuroille korville. Pankkien halukkuus myöntää pieniäkään lisälainoja tai edes lyhennysvapaata on lähes nollassa. Vakuutusyhtiöt eivät korvaa menetyksiä keskeytysvakuutusten maksajille. Vakuutuksenottajat ovat tehneet sopimuksen luottavaisin mielin ja pettymys on ollut suuri, kun korvauksen sijaan on esitetty este toisensa jälkeen. Eläkevakuutusyhtiöt ovat pääosin tulleet vastaan maksuaikojen suhteen - rästien porrastus esim 10 kuukauden ajalle olisi tärkeää, etteivät yrittäjät kaadu epidemian jälkeen, kun yrityksen uudelleen käyntiin saaminen vaatii resursseja ja mainitut maksut erääntyvät tuplamääräisinä.
Suomessa on lähes 200000 yksinyrittäjää, jotka tyypillisesti toimivat erittäin kilpailluilla toimialoilla - jopa epäterveen kilpailun oloissa. Näillä mikroyrittäjillä ei juurikaan ole edes ns. normaalioloissa mahdollisuuksia kerätä puskuria, vaan niissä ja yrittäjien perheissä eletään kädestä suuhun.Tämä ryhmä ansaitsee kunnioituksen lisäksi tukea, jotta kuukausien totaaliset ansioiden menetykset saadaan edes osin paikatuiksi. Valtion ja kuntien yhteisponnistuksena on tarjottu mahdollisuus hakea 2000€:n kertasummaa yrityksen kiinteisiin kuluihin. Se on tietenkin enemmän kuin nolla, mutta harva yritys selviää edes yhden kuukauden kuluista tilanteessa, jossa kassavirta on täysin tyrehtynyt. Yrittäjä ja hänen perheensä elävät työmarkkinatuen varassa. Se on hiukan yli 700€/kk miinus verot.
On raakaa sanoa yksin yrittävälle kampaajalle tai ravintoloitsijalle, että "kannattamattomat saavat mennä konkurssiin".
Poikkeustilaa on takana noin kuukausi ja edessä todennäköisesti ehkä 2-3.
Nyt tarvitaan yhteishenkeä ja epäitsekkyyttä niin, että julkisia tukia hakevat vain ne yritykset, jotka sitä todella tarvitsevat - silloin, kun sitä tarvitsevat! Muu on ahneutta.
TUKEKAA PAIKALLISIA YRITTÄJIÄ!
SUPPORT LOCAL BUSINESSES!
TÄNK GLOBALT - KÖP LOKALT!
